Omakotitaloissa on 1950 – luvulta alkaen käytetty alapohjarakenteena maanvastaista betonilaattaa, erityisesti 60 – ja 80 – lukujen välisenä aikana. Yleistä on niin ikään ollut, että maanvastaisen betonilaatan päälle on rakennettu koolattu puulattia. Tällaisia rakenteita pidetään nykyään riskirakenteena ja niissä ilmenee suhteellisen usein kosteus- ja mikrobivaurioita.
Mikäli ennen kauppaa on suoritettu kuntotarkastus, on kuntotarkastuksessa todennäköisesti todettu, että kaupan kohteessa käytetty alapohjarakenne on riskirakenne sekä mahdollisesti suositeltu lisätutkimuksia rakenteen kunnon selvittämiseksi. Jos näitä lisätutkimuksia ei ole suoritettu ja alapohja- tai lattiarakenteesta löydetään myöhemmin vaurioita, syntyy kaupan osapuolten välille usein riitaa siitä, kenen vastuulla vauriot ovat.
Asunto- ja kiinteistökauppaa koskevana pääsääntönä on, että ostajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä sellaisiin tarkempiin tutkimuksiin, jotka edellyttäisivät esimerkiksi rakenneavauksia, ennen kauppaa. Näin ollen lähtökohta on, että myyjä vastaa myös alapohja- ja lattiarakenteissa myöhemmin ilmenevistä virheistä ja vaurioista. Myyjä vastaa yleensä rakenteissa myöhemmin ilmenevistä virheistä silloinkin, kun kauppaa edeltäneessä kuntotarkastusraportissa on todettu, että rakenteiden kuntoa ei voida varmistaa rakenteita avaamatta ja tarkastaja on suositellut tällaisten lisätutkimusten tekemistä.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että ostajalla on velvollisuus suorittaa rakenneavauksia tai muita lisätutkimuksia alapohjan kunnon selvittämiseksi lähinnä silloin, kun rakenteessa on havaittu konkreettisia vaurioita tai selkeitä vaurioepäilyjä taikka on muita painavia syitä epäillä, että rakenteessa on vaurioita. Yleensä pelkkä maininta siitä, että alapohjarakenne on riskirakenne taikka yleisluontoinen lisätutkimussuositus eivät laajenna ostajan ennakkotarkastusvelvollisuutta. Asia ratkaistaan kuitenkin viime kädessä aina tapauskohtaisesti.
