Riskirakenteella tarkoitetaan määrättynä ajankohtana käytettyä rakenneratkaisua, jota voidaan nykytietämyksen valossa pitää virheellisenä rakennustapana. Mikäli kiinteistön- tai asunnon kaupassa on tehty ennen kauppaa kuntotarkastus, on kuntotarkastusraportissa usein mainittu, millaisia riskirakenteita kaupan kohteessa on sekä, millaisia riskejä niihin liittyy. Usein kuntotarkastusraporteissa on myös suositeltu teettämään lisätutkimuksia riskirakenteiden kunnon selvittämiseksi.
On hyvin yleistä, että riskirakenteiden kuntoa ei ennen kauppaa selvitetä rakenneavauksin, vaan asia tulee ajankohtaiseksi vasta kaupan jälkeen, kun ostajat ovat alkaneet epäillä, että kiinteistön rakenteissa on vaurioita. Jos virheitä tai vauriota löydetään, riitelevät osapuolet tyypillisesti siitä, olisiko ostajien pitänyt noudattaa kuntotarkastusraportin lisätutkimussuosituksia ja selvittää riskirakenteiden kunto ennen kauppaa sekä siitä, olisiko ostajan pitänyt varautua siihen, että riskirakenteissa saattaa olla vaurioita.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kuntotarkastusraportin maininnat riskirakenteista eivät vielä sinällään laajenna ostajan ennakkotarkastusvelvollisuutta. Ostajalla ei siis tällaisten mainintojen johdosta ole velvollisuutta ryhtyä tarkempiin tutkimuksiin riskirakenteiden kunnon selvittämiseksi. Jos kaupanteon jälkeen paljastuu, että riskirakenteissa on vauriota, on ostajalla yleensä oikeus vaatia myyjältä hinnanalennusta tai, mikäli virhe on olennainen, kaupan purkua.
Mikäli kauppaa edeltäneessä kuntotarkastusraportissa on kuitenkin havaittu konkreettisia vaurioita riskirakenteissa tai, jotakin muita erityisiä syitä, joiden takia voidaan pitää todennäköisenä, että riskirakenteissa on vaurioita, voi ostajalla olla velvollisuus ryhtyä tarkempiin tutkimuksiin asian selvittämiseksi. Jos ostajalla katsotaan olevan tällainen erityinen selonottovelvollisuus eikä hän suorita lisätutkimuksia, menettää hän oikeuden esittää myöhemmin havaittavien virheiden johdosta vaatimuksia.
Maininnat riskirakenteista eivät näin ollen yleensä estä esittämästä vaatimuksia, piilevien virheiden johdosta, ellei samalla ole havaittu konkreettisia vaurioita tai muita vaurioiden olemassaolon puolesta puhuvia seikkoja. Arviointi joudutaan kuitenkin tekemään aina tapauskohtaisesti.
